Sivun näyttöjä yhteensä

13.5.2013

Vuoden tärkein viikko!

Nyt on kuulkaas tytöt ja pojat taas NE hetket käsillä. Ne hetket kun jokaisessa kunnollisessa suomalaisessa kodissa liimaannutaan kolmena iltana viikon sisään töllön ääreen jännäämään tuntikausiksi, että miten kotimaan käy. Ai mitä...mikä lätkä? Häh? Euroviisuista puhuttiin nyt, duh.

Olen kasvanut viisukodissa. Joka vuosi varmasti syntymästäni saakka olen katsonut vähintään finaalit. Suomessa viisut on mielestäni kokenut jonkinlaisen inflaation, en ole jaksanut oman maan karsintoja katsoa enää vuosikausiin, 2011 taisin vähän vilkaista kun sieltä on jäänyt joitain biisejä mieleenkin, mutta viimeistään tuo Uuden musiikin kilpailu on jotenkin pilannut itseltä koko touhun. On yritetty jotain Melodifestivalenin kaltaista vakavasti otettavaa ja kiinnostavaa showta mutta kaikki on suomalaiseen tapaan niin halvalla ja puoliteholla tehdyn näköistä, ettei oikein jaksa kiinnostaa.

Muistan kun olin pieni ja viisuihin pyrki joka vuosi useampi iso (iskelmä)nimi; oli Pave Maijasta, Kirkaa, Katri Helenaa ja jopa Nightwishin ja Ultra Bran kaltaisia suosikkiyhtyeitä. Yleensähän sinne finaaleihin kyllä lähti joku täysi tuntemattomuus ja Suomi jäi viimeisten joukossa unohduksen romukoppaan. Nykyään maailmalle lähtee edelleen tuntemattomuuksia, mutta edes karsinnoissa harvemmin nähdään enää ketään kiinnostavaa. Tietysti tänä vuonna mukana oli Stigi, mutta se Laululeija oli kyllä aika vaisu ja konservatiivinen yritelmä. En suuremmin perusta myöskään Malmöhön lähteneestä renkutuksesta, mutta eipä sitten tarvitse kauheasti surra jos Krista ei pääse semeistä jatkoon.

Kuuntelin Youtubesta jo alkuvuodesta joitakin silloin julkistettuja tämän vuoden ehdokkaita, mutta kuulin kaikki kappaleet vasta viime lauantaina, kun kakkoselta tuli Euroviisukatsaus, jossa oikein arvostelupaneelin kera katsottiin ja kuunneltiin läpi kaikkien maiden kappaleet. Mieleen ei jäänyt kovin montaa biisiä, mutta kyllä sieltä neljän kärki erottui. Nyt esittelen teille omasta mielestäni parhaat kappaleet.

4. Ranska: Amandine Bourgeois - L'Enfer Et Moi
Mulla tuli tästä mieleen vähän True Bloodin tunnari Jace Everettin Bad Things, johtunee tuosta steel-kitaroinnista mitä tässä biisissä on ripoteltu sinne tänne. Taitaa olla muuten jonkin sortin muoti-ilmiö nyt, 69Eyesin uusi sinkkukin oli täynnä sitä. Tässä L'Enfer Et Moissa, joka kuulemma on suomeksi Helvetti ja minä, on ihanan hikistä laiskuutta. Muijakaan ei ole pahemman näköinen, joten kyllähän mä aika lailla edukseen erottuu sieltä tusinalorttojen voimaballadien keskeltä. Ranska: 7 pistettä.

3. Romania: Cezar - It's My Life
Kun Cezar ilmestyi ruutuun loksahti kaikilta kolmelta paikalla olleelta suu auki. Ensin hämmästytti ulkonäkö: jätkä näyttää siltä kuin hän olisi saanut alkunsa Princen ja George Michaelin intohimoisen yhteisen yön tuloksena, asiaa korostaa vielä virallinen esiintymisasu. Seuraavaksi lähti lentoon se uskomaton falsetti. Mietin, miten voi ihmisestä lähteä sellainen ääni? Onko Cezarilta leikattu pallit veke vai onko hänen äänihuuliaan korjailtu kirurgisin toimenpitein? Voiko tuollaisen äänen saada harjoittelemalla? Biisikin oli melkoisen menevä, varsinki loppupuolelle sijoitettu dupstep-droppi oli aika yllättävä veto. Melkein tekisi mieli laittaa tämä listalla ykköseksi, mutta koska olen viisutosikko saa Romania tyytyä kolmanteen sijaan. Romanialle siis kahdeksan pistettä.

2. Montenegro: Who See - Igranka
 Mua vähän hämmästytti miten vähän tämä sai pisteitä Ylen viisuesikatselmusraadilta. Ainoa joka tämän päälle taisi ymmärtää oli yllättäen Olli Herman. Who See on Montenegron tunnetuimpia hip hop-ryhmiä ja voitti vuonna 2012 MTV Europe Music Awardsissa Best Adria Act-kategorian. Kuuntelin tuossa pari muutakin näiden jätkien biisiä ja yllätyin miten paljon tykkäsin niistä vaikken tajua lyriikoista hevonvaginaa. Myös dubstep kuuluu tänä vuonna useammassa viisussa, niin myös tässä. Igranka (suom. bileet) oli kuitenkin mielestäni hyödyntänyt tuota genreä kaikkein tyylikkäimmin ja asiantuntevimmin. Videota on kritisoitu liian isoista tisseistä ja liian vähistä vaatteista, mutta mun mielestä tuollainen konservatiivisuus on aika hölmöä ku Euroviisuista on kyse, monena vuonnahan suurin osa esiityjistä on ollut isotissisiä minihamemuikkeleita. Kertsit tässä biisissä laulaa Nina Žižić jolla on kyllä varmasti yksi tämän vuoden komeimmista äänistä ja mitä nyt yhtä livevetoa kuuntelin niin osaa laulaa ihan yhtä hyvin myös livenä. Toki Who See on moderniutensa takia vähän alakynnessä, mutta odottaisin kyllä Montenegrosta tämän vuoden yllättäjää. 10 pistettä.

1. Norja: Margaret Berger - I Feed You My Love
Ah, karvat nousee pystyyn joka kerta kun tämän kuulee. Margaret Berger on Norjan Idolsin toisen kauden voittaja, laulaja ja lauluntekijä. Laitoin nyt tämän promovideon koska mun mielestä se kuvastaa live-esitystä paremmin biisin fiilistä. Ylen raati kritisoi Bergeriä liiasta hymyilystä ja keikistelystä esityksen aikana ja ikävä kyllä pitää yhtyä kritiikkiin. Toivottavasti Margaret esiintyy hiukan kohtalokkaammin semeissä ja finaaleissa joihin tän pitäisi heittämällä päästä. Mulla tulee naisen äänestä mieleen Robyn, siinä on vähän samanlaista laiskaa nasaalia. Jotenkin tosi muodikas ääni. Euroviisut ainakin mulle on sellaiset kisat joista pitäisi nousta esiin ihan oikeasti hyviä biisejä ja sen suhteen on kyllä tapahtunut parannusta viime vuonna hurjasti. Viime vuoden voittaja Loreen soi koko kesän ja Rippa taisi jopa ladata hänen albumin jota tuli kanssa kuunneltua jonkin verran. Tapahtui mitä tahansa jää I Feed You My Love varmasti soimaan meidän talouteen ja pakko on varmaan myös etsiä muutakin Margaret Bergerin tuotantoa. Norway 12 points! Huraa!

Kertokaas tekin omat suosikkinne ja vaikka viisumuistojakin jos jotain hauskoja löytyy. Muistakaa myös viisujen aikataulu (kaikki lähetykset TV2 klo. 22.00 eteenpäin): huomenna tiistaina 14.5. semifinaali 1, torstaina 16.5. semifinaali 2 jossa mukana Suomi ja finaali 18.5. Suomalaiset saa äänestää toisen semifinaalin kilpailijoita.

Muokattu 17.5. Korjailin biisien suomennettuja nimiä. 

5.5.2013

Hilpeän leipurin talossa

[:]Tervehdys[:]

Sori että on tullut taas taukoa. Yritän ryhdistäytyä, mutta...noh, kyllä te tiedätte miten hyvin se yleensä pelittää. Asiaan.

Viime viikonloppuna saatiin pitkästä aikaa vieraita (sua ei lasketa, Minna, oot jo kantakalustoa) kun armas siskoni paukkasi meille kuohuvaa kassissaan. Suunnitelma oli juoda, syödä ja laulaa karaokea, me Asikaiset ollaan aika kovia hoilaamaan. 
Leivoin myös tämän iloisen tapahtuman kunniaksi elämäni ensimmäisen täytekakun josta tuli aivan täydellinen kuten arvata saattaa, olenhan magiaa keittiössä.
 Kakkupohja oli itseasiassa tehty suklaakääretortun ohjeella, lopputulos oli aivan järjettömän kuohkea ja kevyt. Väliin tein lime-valkosuklaarahkasta ja kermavaahdosta seoksen, päälle vaahdotin mansikkakermavaahtoa ja koristelin vielä tuoreilla, sokeroiduilla mansikoilla ja maitosuklaaraasteella. Kesä suussa.
 Jengi juo kahvia aina kakun kanssa, oli se kakku sitten mikä tahansa. Omasta mielestäni oikeastaan ainut juoma joka tällaisen makean kesäisen kakun pariksi sopii on skumppa, tai kupliva viini. Meillä laseissa oli Lambruscoa joka on mun mielestä muutenkin hyvä ruokajuoma kesäpöydässä ja maistuu myös tällaiselle viiniarastelijalle.
Kakun mussuttamisen jälkeen siirryttiinkin sitten aika äkkiä karaokelaitteiston ääreen. Sai naapurit nauttia pitkästä aikaa ilmaiskonsertista ja tällä kertaa peräti kaksiäänisesti. Tai kolme, uskaltautuipa Rippakin mikin varteen heittämään parit freestylet.
 
Viimeinen viikko on mennyt leipoessa. Olen leiponut viikon aikana kolme kertaa! Ensin oli tuo kakkuhomma, sitten Lidlissä oli tarjouksessa vihreää parsaa josta piti tietenkin tehdä piirakka ja viimeiseksi käteen tarttui ruuanjaossa mustikkarahkapurkki jonka hyödynsin kuningatarpiirakkaan.
 
En ole koskaan ollut parsan ystävä, varmaan lähinnä johtuen siitä, että yleensä eteen on tullut valkoista purkkiparsaa vihreän tuoreen sijasta. Ehkä ruokablogien aivopesu on kuitenkin alkanut vaikuttaa minuunkin sillä tänä keväänä on himottanut parsaa ihan hulluna. Vihreät parsaniput kauppojen hyllyillä suorastaan kiljuvat mun nimeä. En ollut myöskään koskaan aiemmin tehnyt siis parsapiirakkaa, mutta löysin jo pari vuotta sitten sittemmin kuopatusta Voisilmäpeliä-blogista hyvän ohjeen jota sovelsin hieman ja olihan se nyt ihan s**tanan hyvää. Tätä mussutettiin sitten pienessä darrassa ja katsottiin samalla The Gates-dokumenttia.

Tänään päätin sitten monen päivän jahkailun päätteeksi ryhtyä jälleen toimeen ja pyöräytin kuningatarpiirakan.
En jaksanut alkaa mitään reseptejä suuremmin seuraamaan, joten sävelsin tämän usemman reseptin pohjalta. Pohja on murotaikina johon heitin sekaan kaurahiutaleita ja täytteenä pensasmustikkaa ja vadelmaa sekä mustikkarahka-maitoseos. Kun nyt oli aikaa ja olin jo vauhdissa niin pyöräytin siihen sitten kylkeen myös vaniljakastikkeen. Näistäkään en ollut kumpaakaan tehnyt aiemmin mutta kyllä maistui. Onko kevät innostanut muita keittiössä tai muissa harrastuksissa jotka on ehkä talven aikana vähän jääneet vähemmälle?

Ja hei, ei huolta vaikka tämä mun kirjoittelu on viime aikoina ollut aika kotihommapainotteista, ensi kerralla lupaan kirjoittaa jostain muusta.