Sivun näyttöjä yhteensä

19.1.2013

Pesän rakentamisen taito, eli kuinka opin rakastamaan majailua

Heipparallaa ihmiset ympärilläni!

Viimeisen vuoden aikana olen tonkinut sisintäni ja löytänyt sieltä lapsen. Tarkoitan siis sisäistä lapsenmielisyyttä. Olen palauttanut mieleeni huolettomien nuoruusvuosien lempiharrastuksen: majojen rakentamisen. Oi muistatte kai ne lakanoista ja tyynyistä pöytien alle rakennetut hökkelit, tai kirjakasoista rakennetut pylväät joiden varaan viriteltiin äidin huiveja markkeeraamaan kattoja ja seiniä? Miksi tällaisista viihdykkeistä pitäisi luopua kun kasvaa aikuiseksi? No, en minäkään sille mitään hyvää syytä keksinyt.


Rakensimme Ripan kanssa yhteistuumin ensimmäisen aikuisiän majamme sänkyyn. Virittelimme sängyn jokaiseen kulmaan erilaisia keppimäisiä esineitä, kuten luudan- ja mopinvarsia, ja viritimme niiden ylle pari lakanaa. Hyvin yksinkertaista, mutta toimi. Ainoa vaan, että teimme kyseisestä häkkyrästä vähän turhan tiiviin mistä syystä siellä tuli aivan hillittömän kuuma. Sitäpaitsi siellä tuli nopeasti aika tylsää, patjan joustavuudesta johtuen kun ei voinut esim. pelailla lautapelejä ja katon mataluus taas esti Rippaa istumasta, joten majan ainoa aktiviteettimahdollisuus oli makoilu.

No, joitain viikkoja myöhemmin kävimme hakemassa lähimetsän hakkuualueelta jämäpuuta, kolme pitkää ja ohutta puunoksaa tai saattoivat ne olla runkojakin, ja rakensimme niistä majamaisen katoksen olohuoneen sohvasängyn ylle.
Rakennelmasta oli alunperin tarkoitus tulla perinteinen maja, mutta kunnianhimon iskiessä lopputulos lähenteli enemmän viilentävää katoksellista keidasta. Tässä rakennuspalikoina käytetty lakanaa (katto), vanhaa verhoa (harmaa kangas), alunperin äidin takkiin tarkoitettua samettikangasta (punamusta kangas) sekä mummovainaan Intiasta tuomaa isoa huivia (oranssi päätykangas). Tämä rakennustaiteen taidonnäyte pysyi pystyssä monta kuukautta. Lopulta se oli pakko ottaa alas, että kattona toiminut lakana saatiin pestyä. Hankaloitti näet petivaatteiden vaihtoa, kun ainut käytössä ollut lakana (meillä on niitä vain kaksi) piti pestä, kuivattaa ja laittaa uudelleen sänkyyn samana päivänä. Suunnitelmissa on, että tuo elegantti katos pystytetään uudestaan jahka löydämme siihen sopivat kankaat jostain, jos vaikka saisi koko homman tehtyä samasta materiaalista! Puukehikko koristaa olohuonettamme edelleen sisustuselementtinä.

Kun muutimme asumaan nykyiseen asuntoomme yksi asia mihin rakastuin oitis oli vaatehuone. Mielessäni pörräsi jo silloin suunnitelma pienestä olokolosta jonka voisin rakentaa huoneen perälle jäävään syvennykseen. Eilen tartuimme härkää sarvista toteutimme vihdoin tämän visioni. Ladoimme lattialle huopia ja peittoja ja toimme täydennykseksi kasan tyynyjä. Voi pojat!
Kuvamuokkaus Ripan käsialaa
En ollut eläissäni tuntenut oloani niin mukavaksi missään. Istuin pesässäni monta tuntia fiilistellen. Mutta sitten Rippa sai ajatuksen: jospa tekisimme olokolosta niin suuren, että sinne mahtuisi kaksi ihmistä! Ryhdyimme tuumasta toimeen. Aluksi ideana oli irrorraa vaatehyllykön alimmat tasot, jotta pystyisimme istumaan seinää vasten samalla kun katsoisimme vastakkaisella hyllyllä nököttävän läppärin ruudulta jotain mukavaa ohjelmaa. Ikävä kyllä kovasta yrityksestä ja kiskomisesta huolimatta hyllyt eivät suostuneet irtoamaan. Täytyi siis muuttaa suunnitelmaa ja tällainen tämä nyt on:
"Patjan" rakenne on seuraava: pohjalla on kookas viltti, sen päälle on ladottu pehmusteeksi vanhoja vaatteita, sitten on päällekkäin kaksi petauspatjaa ja päällimmäisenä pehmoinen peitto. Tulos on yllättävän pehmeä ja mukava. On hauska tarkastella maailmaa lattiatasolta, kaikki näyttää suurelta ja mystiseltä. Sitäpaitsi tämä pesä toimii vallan hienosti myös vieraspetinä, itse voisin nukkua täällä vaikka kaikki yöt jollei komeampi puoliskoni siitä pahoittaisi mieltään. Että tervetuloa vaan kokeilemaan!
 Voitte kutsua minua hulluksi, mutta älkää tuomitko ennen kuin itse kokeilette majailun jaloa lajia. Sitä paitsi suurta Dalia lainaten: "Ainoa ero hullun ja minun välillä on, että minä en ole hullu."


5.1.2013

Asiakaspalvelijan päiväkirjasta

Varoitus! Teksti sisältää avautumista ja normaaliakin enemmän lapsille sopimatonta kielenkäyttöä. Teksissä ilmaistut mielipiteet ovat puhtaasti turhautuneen ihmisen purkautumista ja osoittavat huonoa harkintaa. Bloggaaja pyytää, ettei häntä tuomittaisi tämän inhimillisen höyryjen päästämisen tarpeen vuoksi.

Nyt kun mä en ole enää töissä voin vihdoin avautua kaiken maailman idiooteista joita sain kassalla kohdata. Yksi jamppa tuli eilen valittamaan, että hän oli ostanut meiltä soivia joulukortteja jotka ei olleet sitten soineet. Voi vitun pässi... Jos sä olet ylipäätään niin typerä, että ostat jotain niin saatanan ärsyttävää kuin _soivia_ joulukortteja joita en voi kuvitella kenenkään oikeasti edes haluavan niin kuinka tyhmä saa olla, ettet tajua testata niitä ennen ostamista? Ainoa mitä se vaatii on jotain niinkin monimutkaista kuin kortin avaaminen ja kuunteleminen että piipittääkö se mulkero. Onko liian hankala toimitus? Sitten sä kehtaat tulla mulle sanomaan, että se on MEILLE noloa ettei teidän herneaivoisuutenne osaa tarkistaa hyvin yksinkertasella toimenpiteellä tuotteen toimivuutta ennen kuin sen itsellensä lunastaa? Mistähän vitusta luulet meidän tietävän, että meillä on siellä loppuun soitettuja kortteja jos ei kukaan niistä meille ilmoita? Luuletko kenties, että meillä on vuoden pahimmassa ruuhkassa aikaa testailla joka ikistä tuotetta? Valot päälle nyt, hei.
Lähde: http://alltheragefaces.com
Tiesittekös, että vittumaisin ihmisryhmä asiakkaina ja ihan noin elämässä yleensä ovat keski-ikäiset, keskiluokkaiset (eli melko hyvätuloiset) miehet. He kun kuvittelevat aina tietävänsä kaiken paremmin kuin muut, ovat kärsimättömiä, ylimielisiä ja epäkohteliaita, sekä pahimmassa tapauksessa kuvittelevat tämän kaiken tekevän heistä aivan vastustamattoman hurmaavia. He myös ilmeisesti kuvittelevat olevansa niiiiin erityisiä, että ansaitsevat kaikesta mahdollisesta erikoistarjouksia. Otetaas esimerkki: keski-ikäinen, hyvätuloinen mies tulee kiireessä ostamaan joulua varten lasten iloksi tonttulakkeja. Lakit ovat tavallisia edullisia, kaikin puolin kunnossa olevia punaisia tonttuhattuja. Hinta on vedetty niin alas, ettei varmasti ole kenellekään epäselvää, että kyseessä on suorastaan puoli-ilmainen tuote. Mutta keski-ikäinen mies ei olekaan kuka tahansa. Hän olisi valmis maksamaan viidestä tonttulakista korkeintaan kolmen lakin hinnan. Newsflash mister: suomalaisessa kaupankäynnissä ei ole tinkimiskulttuuria. Jos haluat tinkiä mene Turkkiin. Sitäpaitsi onkohan nyt ihan oikea paikka alkaa kitsastelemaan kun kyse on ilmeisesti omille lapsillesi tarkoittamasta joulun taiasta? Te, hyvä herra, olette vastenmielinen ihmisriekale. Jos et ala pian maksaa täyttä hintaa niin voin kyllä periä sulta ylimääräistä palvelumaksuakin. Keski-ikäiset ukot on muuten juuri se ihmisryhmä joka jaksaa vitsailla että "täähän on sitten varmaan ilmanen hehheh" jos tuotteen hintalappu on kadonnut.

Mikä siinä muuten on, että juuri ne ihmiset joilla selvästi on varaa maksaa muistaa aina sanoa tympääntyneellä äänensävyllä etteivät he halua pussia jos se maksaa. No, se on kyllä normaalisti ilmainen, mutta jos sä et pyyhi tuota norsunvittua naamaltasi niin pistänkin sulle ihan erikoistarjouksena vähän extraa laskuun. Vaikka se pussi jokusen sentin maksaisikin, niin sun mittatilauspuvusta ja kultasesta Rolexista mä voin päätellä ettei ne pikkuhilut sun talouttasi varsinaisesti kaada. Tiedoksi: tuollainen käytös, kitsastelu ja tavallisen työmuurahaisen selkänahasta tarjousten repiminen on juurikin se asia joka saa aikaan ns. herravihaa. Pihiys on todella mautonta kun rahaa on. Sitä paitsi mä olen täällä töissä ilman palkkaa joten jos mun työmoraalini olisi vain rahan motivoimaa, mitä se sun onnekses ei ole, niin lentäisit täältä aika pikaseen ns. hevon kuuseen.

Viimeisenä muttei vähäisimpänä tulevat alennusmyyntiurpot. How fuckin' dumb can you get? Ikkunassa on kaksimetrinen plakaatti, jossa lukee kissankokoisin kirjaimin: "KAIKKI TUOTTEET -50%". Mitä kysyy asiakas? "Saako tästäkin hinnasta puolet pois?" No mitäpä luulet? Opettele lukemaan tai Imma get all Christian Bale on yo stupid ass, bitch!
Lähde: http://knowyourmeme.com
Nyt kun typerysten aiheuttama höyry on päästetty ulos voin kehua mukavia asiakkaita. Onneksi suurin osa ihmisistä lukeutuu tähän ryhmään. Useimmat ihmiset ovat ystävällisiä, kohteliaita, fiksuja ja kivoja. Asiakaspalvelussa vain hyvin usein yksi mätämuna voi pilata viidentoista hyvän tyypin aiheuttaman fiiliksen. Olen kuitenkin aina kohtelias ja korrekti myös kusipäitä kohtaan ja olen yllättänyt jopa itseni miten pitkäjänteisesti jaksan vastailla typeriin kysymyksiin ja piikitteleviin kommentteihin hymyssä suin. En ole sortunut vittuiluun kertaakaan! Hyvä minä! Ja olen jopa nauttinut asiakaspalvelusta mitä en olisi ikinä uskonut mahdolliseksi. Kuitenkin jos joskus pääsen omaksi pomokseni tulee roolimallini olemaan Barry, Jack Blackin roolihahmo High Fidelityssä. Muistatteko sen kohtauksen, missä Barry rähjää asiakkaalle joka on tullut etsimään tyttärelleen Stevie Wonderin I just called to say I love you-sinkkua ja osoittanut näin huonoa makua (joskin Rob myöhemmin huomauttaa, ettei kyseessä ollut edes miehen oma huono maku vaan hänen tyttärensä)? Siinäpä esikuvaa kerrakseen.
Lähde: http://thisdistractedglobe.com