Sivun näyttöjä yhteensä

29.12.2012

Olen Universumi

Jippijaijei ja joulukankut pöytään!
Keskitalven juhla, vuoden toinen kohokohta Euroviisujen ohella, meni mutta lahjat jäi. Sekä kasa kuvia. Vaikka olenkin överimaterialisti ja tavaranhamstraaja, paras lahja tänä vuonna ei ollutkaan mikään fyysinen lahja, vaan elämys. Äiti ja avomiehensä Jukka tarjosi meille hemmotteluviikonlopun joka sisälsi yöpymisen hotellissa, Vesa-Matti Loirin joulukonsertin Verkatehtaalla sekä illallisen Piparkakkutalossa. Vesku oli ihana, niinkuin arvata saattaa ja meikäläisellä kihosi kyyneleet silmiin heti Lapin kesän ensisoinnuilla. Sovitukset oli paikoittain todella Pink Floydia, progahtavia ja eteerisiä. Ainoa miinus tulee siitä, ettei konsertissa kuultu henkilökohtaista joulusuosikkiani Tonttua. Lähdettiin tosin vähän etuajassa, että ehdittiin syömään.

 Jos olet käynyt Hämeenlinnassa, mutta et kaupungin legendaarisimmassa ravintolassa olet tehnyt suuren virheen. Piparkakkutalo on rakennettu vuonna 1906 kauppias Anders Skogsterin kodiksi. Samalla paikalla sijaitsi aikaisemmin taiteilija Albert Edelfeltin lapsuudenkoti, siksipä Piparitalossa onkin myös baari nimeltä Albertin kellari. Sekä ravintola että baari ovat tutustumisen arvoisia kohteita. Mukaan kannattaa varata suht hyvin massia suuntaapa kumpaan tahansa, sillä kyseessä ei ole kovin edukkaat illanviettopaikat. Ympäristö tosin kompensoi hintavahkoja ruokia ja juomia ja henkilökunta on todella ystävällistä. Olenkin sitä mieltä, että ravintolassa ei makseta ainoastaan ruuasta vaan myös palvelusta ja tunnelmasta.

Söin itse karitsanpotkaa paahdetuilla juureksilla ja punaviinikastikkeella. Liha irtosi luusta kun vähän haarukalla koski niinkuin pitääkin, ja oli suussasulavampaa kuin mikään muu liha mitä olen eläissäni syönyt. Siis oikeasti, parempaa saa hakea ja minä sentään olen melko kokenut lihansyöjä. Punaviinikastike oli ehkä hieman liian makeaa, mutta annos kyllä lunasti hintansa (20 e) täysin. Myös äiti ja Jukka nautiskelivat potkaa, mutta Rippa erilaisena nuorena tilasi maksapihvin joka kuulemma sekin oli parasta maksaa mitä hän oli ikinä maistanut. Itse en ole koskaan oppinut tykkäämään maksasta missään muodossa, mutta jos nyt pakotettaisiin syömään maksaa niin kyllä sen yhden maistamani suupalan perusteella tuon valitsisin. Hopi hopi siis Hämliin ja Piparitaloon herkkujen ääreen.
Kamerapuhelinlaatua, pahoittelen
Voisin kehua tulevan aviomieheni (?) loistavaa vaatemakua. Pyysin, tai ehkä paremminkin kinusin, joululahjaksi Seppälän nallehaalaria, vaaleanpunaisena. Saatoin vähän uhkailla erolla ja joulun pilaamisella jos ei tuota tuotetta yhdestä paketista paljastuisi. No, mies oli jo ennen joulua paniikissa, koska rahaa ei tullut silloin kun piti ja kun sitä vihdoin tuli oli tuo unelmien vaatekappale loppu kaikkialta. Onneksi. Lohdutukseksi hän oli nääs ostanut mustan velourhaalarin kultaisilla yksityiskohdilla. Äärimmäisen tyylikästä, jos tuota sanaa voi one pieceihin liittää, minusta voi mutta mulla onkin aika erikoinen käsitys tyylikkyydestä. Koskapa tuossa haalarissa on kokonaan suljettava vetoketju, siis sellainen että myös hupun saa suljettua, leikin ruumispussia enemmän tai vähemmän koko aaton. Helvetin hyvä idea kun tapaat kälysi uuden poikaystävän ensimmäistä kertaa.
MC Bodybag

 Mua hirvitti kun astuin vaa'alle Tapaninpäivänä. Sen sijaan, että olisin onnistunut laihduttamaan edes puoli kiloa olin lihonut kaksi. Nyt vituttaa. Onneksi tammikuussa on rahat niin vähissä että dieetti on edessä pakostakin. Nyt kun joululahjojen top 2 on käsitelty on aika numero kolmosen. Sen, tai ne, olin ostanut itse itselleni. Tilasin nimittäin maailman siisteimmän paidan ja maailman siisteimmät leggingsit.
Paita Threadless.com (printin nimi Mr. Mitten's Big Adventure), leggingsit ebay

Ei hitto, nyt lähti laihdutuskuuri. On ihan siistiä pukeutua universumiksi, mutta ei olla sen kokoinen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti