Sivun näyttöjä yhteensä

26.10.2012

ENSILUMI WOOP WOOP!!

VUODEN KOHOKOHTA ON TÄÄLLÄ (tai ainakin yksi niistä)!! Olin kerrankin reipas tyttö ja heräsin jo vähän kasin jälkeen. Oli varmaan joku kohtalo, koska mitä rähmäiset silmäni näkevätkään kun ikkunasta ulos vilkaisen? Maa on valkoinen! Jee! Toivottavasti nyt ei enää tule mitään hirveää takasyksyä ja pitkiä plussakelejä, vaan tulisi ihan oikea talvi. Tulisipa valkea joulu!
Sain haastattelun työharjoitteluun maanantaille. Saatan päästä iloiseksi asiakaspalvelijaksi kirjakauppaan, mikä ei kuulosta yhtään hassummalta. Työkkärin papereissa jopa sanottiin, että mahdollisuus saattaisi olla jopa palkalliseen jatkoon, mutta en uskalla siitä vielä alkaa riemuitsemaan. Kun nyt saisi edes sen harjoittelupaikan ensin... Olen kyllä suht luottavaisin mielin tämän suhteen, osasin jopa ilmaista itseäni suhteellisen selkeästi soittaessani minut mahdollisesti töihin ottavalle ihmiselle mikä on jo aika hyvin. T. nimim. Puhelinkammo.
Yksi asia mikä pistää vähän riepomaan on se, että mulle on nyt sellaset 1½ vuotta toitotettu vähän joka suunnalta, että menisit töihin tai hankkisit harjottelupaikan että olis sullakin jotain tekemistä. Nyt kun sitten näyttää lupaavalta niin ollaanko sitä varauksetta ilosia mun puolesta? No ei tietenkään. "Saaksä siitä palkkaa?" "Nouseeko sun tulotaso mitenkään?" MITÄ HELVETTIÄ JENGI? Oisitte nyt vaan ilosia että mäkin saatan vihdoin, pitkän tauon jälkeen päästä työelämään kiinni edes jotenkin. Itseäni ei enää juuri paskan vertaa kiinnosta saako siitä rahaa, kunhan olisi muutakin tekemistä kuin maata kotona ja nörttäillä päivät pitkät. Sitä paitsi, edelleen, jos tuon paikan saan niin on edes MAHDOLLISUUS että voisin saada siitä palkkaakin jossain vaiheessa. Ja joo, olen kyllä tietoinen, että yritykset usein käyttää harjottelijoita vaan ilmaisena työvoimana ilman aikeitakaan myöhemmästä palkkaamisesta, mutta aivan sama. Olen käytettävissä. En mä aio tässä kaupungissa kuitenkaan enää puolta vuotta kauempaa mädäntyä anyway.
Nyt pidän kuitenkin mielen korkealla kaikista Negative Nancyistä huolimatta. Ensi keskiviikkona lähdetään Lahteen pidennetylle viikonlopulle koska Halloween. Olen tuossa korjaillut yhtä vanhaa samettimekkoa jonka löysin kangasvarastostani. On vissiin joku äidin vanha retale. Tosin aiemmin siinä on tainnut olla hihatkin. Saa nähdä, millaisen Kuolema-mekon siitä saan aikaan. Tilasin jopa punaiset sulkaripset ja pari valkoista klipsipidennystä Lahden kaukukinkereitä varten. Huomaako, että olen vähän teemabilefanaatikko?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti