Sivun näyttöjä yhteensä

21.9.2012

Syksy saapuu, vanha kama himottaa

Hei sun heiluvilles! On tullut taas taukoa pidettyä. Syytän siitä Fullsteamin verkkokauppaa, jolla kesti kolme viikkoa toimittaa yksi pirun kangaskassi, eikä mulla ole ollut juuri mitään blogattavaa tässä odotellessa. Äh, ketä mä huijaan? LAISKOTTI! Haahhahaa!

Ripan sisko oli taas käymässä Lahdesta viime viikonloppuna. Hän vei meidät Hämeentien kirpputorille, josta olin ollut autuaan tietämätön koko tämän ajan mitä olen Hämeenlinnassa asunut. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, niin kuin sanotaan, sillä tämä tapaus oli varmasti paras kirppari jossa olen koskaan asioinut. Yleensä kirppistely pistää vähän masentamaan, koska ihmisiltä on viime vuosina tuntunut katoavan kirppiksellä myymisen perusperiaatteet: myydään sitä tavaraa halvalla. Kaikissa kirppareissa on ollut tähän asti joko liian kallista tai liian huonokuntoista, surullisen usein myös sekä kallista että huonokuntoista. Hämeentien kirppiksellä tätä ongelmaa ei ole, koska kyse on enemmänkin vintagekaupasta kuin perus kirpputorista. Tavaraa on arviolta 40-90-luvuilta ja ihan ryöstöhintaan. Sekosin, eikä se käynyt edes pahasti kukkarolle, kassillinen aarteita lähti nimittäin mukaan 8 eurolla. Taivas!
"Jörn Donner rakastaa eniten itseään"! MeNaisia vuodelta -68 ja yksi vuoden -81 Jaana, peräti 50 c/kpl
Rakastan vanhoja lehtiä koska mainokset. Pitää ostaa kontaktimuovia ja vuorata kylppäri vanhoilla kosmetiikkamainoksilla. Suurinta riemua onnistuttiin repimään Jaanan suuresta lettukilpailusta, har har!
Sininen nahkalaukku, kunto täydellinen. Ei mitään käsitystä valmistusvuodesta mutta aika kasariltahan tuo vaikuttaa.
Jos tiedätte tästä firmasta jotain niin kertokaa mullekin kthnxbye
Lumberjack-flanu, hurjat 80 c. Taustalla Enterprise.
Otin tämän syksyn projektiksi täyttää vaatekaappini flanuilla, koska mikään ei lämmitä syksyiltana paremmin kuin pehmoinen flanellipaita. Sitä paitsi onhan flanu ajaton klassikko! 

Sitten siihen kassiin mitä jouduin odottelemaan niin kauan, että siihen meni meikäläisen ikä ja terveys. Palasin teini-ikään joitain viikkoja sitten kuunnellessani Lapkon uutta levyä. Edellinen A New Bohemiakin oli vielä kuuntelematta, mutta tuli sekin siinä samassa syssyssä sitten tsekattua. Rakastuin uudelleen kyseiseen rytmiorkesteriin. Sopivasti olikin edellinen kangaskassini jo viimeisten hetkiensä äärellä, joten tilasin Lapkon Young Desire-kassin, samanlaisen jota kanniskelin olallani ollessani nuori ja viriili Kalliossa. Oi niitä aikoja. Nyt olen vanha, lössähtänyt ja laiska Hämeenlinnassa.
Paras kangaskassi on sellainen, jossa on pitkät hihnat.
Taitaa olla aika vetäytyä köökin puolelle. Ai mistä sen tietää? No vaikka siitä, että Rippa piirsi juuri otsaan hakaristiin ja hokee olevansa hindu. Voisi olla myös aika korkata.