Sivun näyttöjä yhteensä

30.7.2012

Onni on atooppinen iho

Seuraa sairashistoriasta avautumista.

Mä olen aika sairas tyyppi. Mulla on astma, atooppinen ekseema ja tuhatmiljoonaa allergiaa. Viime aikoina tuo atopia on alkanut taas nostella rumaa päätään (ota tämä kirjaimellisesti). Joka paikkaan sattuu, kutiaa ja iho punoittaa kuin ihastuneen teinitytön posket. Kaikkein ihaninta tilanteessa on toki se, että rahat on finaalissa juuri samaan aikaan kortisonivoiteen kanssa, joten eipä ole ennen keskiviikkoa ja Kelan lahjoitusta mitään helpotusta tiedossa.

Ihottuma ja helle on tosi kiva yhdistelmä, tiesittekös sitä? Mikä siitä tekee niin ihanaa on olla allerginen omalle hielleen. Tämä on aika yleistä meidän ihovammaisten keskuudessa. Toinen huippumuksa juttu on se, että ekseemaiho menettää ikään kuin kykynsä säännellä kehon lämpötilaa. Ei riitä, että ulko- ja sisälämpötila lähentelee kolmeakymmentä ja ilmankosteus sataa, ei suinkaan. Ihon täytyy vielä vittuilla siihen päälle aiheuttamalla tuplasti kuumemman olotilan, eikä valitettavasti sillä hyvällä tavalla.

Olisi ihan kiva osata ennakoida näitä ihottumajaksoja. Tällä kertaa olen tosin aika varma syyllisestä. Sen nimi on Pepe ja se on iso, musta ja hilseilee ympäriinsä. Muuten kiva kissa, mutta en jää viimeisestä ominaisuudesta johtuen juuri kaipaamaan. Onneksi Lidl on olemassa. Jälleen kerran halpatuote osoittautuu paremmaksi kuin mitkään apteekin litkut. Vuosikausia olen tuhlannut omaisuuksia apteekkien perusvoiteisiin kun olisin voinut ostaa murto-osalla niiden hinnoista yhtä hyvää ellei parempaa tököttiä tuolta Saksan lahjasta maailmalle. Vertailun vuoksi: 400 g puteli Aqualan L:ää maksaa Yliopiston apteekissa 15,90 € kun Cien Sensitive bodylotion hajustamaton maksaa Lidlissä sen n. 2,5 €.Vaikutus on molemmissa täysin sama. Fellow atoopikoille suosittelen siis piipahtamista Lidliin.
Etsi tätä putelia

Päätän saarnan kehottamalla terveitä nauttimaan terveydestään ja olemaan siitä kiitollisia ja sairaita ottamaan ilon irti hyvistä ajoista. Piis aut!

20.7.2012

Ikäkriisi...NOT!

Huomenna täytän vuosia. Taas? Justiinsahan mä täytin 23! Ihme kyllä ikäkriisiä ei tänä vuonna ole näkynyt. No joo, ne perus "en oo vieläkään saanu mitään aikaan"-kelat toki pyörii mielessä joka vuosi vanhetessa, mutta ei nekään oikein enää jaksa mun kiveksiä pahemmin raapia. Tänä vuonna olen jopa saamassa lahjoja ja kakun! Ripan sisko on luvannut tehdä mulle mustikka-valkosuklaajuustokakun mitä odotan kuola suunpielistä Bowie-paidalle valuen kuin Vantaanjoki sateisena päivänä. 

Oma sisko sen sijaan väläytteli, että toisi mulle ensi torstaina lahjaksi pienen pörröisen palleron. Kissavauvakuume on riivannut hulluilla leveleillä jo kuukausikaupalla joten tämä vihjailu aiheutti minussa marsumaisia ääniä jotka puhelinlinjoja pitkin varmaan vahingoittivat rakkaan siskoni kuuloelimiä semi vakavasti. Sori Mira. Vaikkei sieltä Helsingin päästä mulle karvaista kaveria kiikutettaisikaan, niin ollaan sellaisen hankkimisesta joka tapauksessa Ripan kanssa kovasti juteltu viime aikoina. Mummo kaipaisi hieman nuorta verta omalle reviirilleen haastamaan vanhuksen valtaistuinta, ettei pääse aivan tyystin vanhoina päivinään löysistymään. Sitä paitsi haluan pennun jonka voin kouluttaa salonkikelpoiseksi sylikissaksi, mummoa en uskalla edes nostaa syliin kun itsetietoinen rouva kynsii käsivarret viiruille ja silmät kuopistaan jos joku vähemmän kissojen nosteluun tottunut yrittää harjoitella syliinottotekniikoita kunnianarvoisella rouvalla. 

MUTTA! Tähän tulee huomenna muutos! Minna tuo kissavaihtoon Ripan veljen vanhan Pertsa-vaarin, joka on aivan mahdottoman leppoisa tapaus. Olen vasta kerran-pari päässyt tämän upean hepun tavannut, mutta jo nyt rakastunut. Siinä missä Lulu on hankala saada valjaisiin, viihtyy yksin eikä tykkää syliinottamisesta Pepe rakastaa ulkona vaeltelua ja antaa retuuttaa itseään vähän miten sattuu. Tosin Iso-Pepe on niin painava että tuskin tällainen kääpiö jaksaa sitä pahemmin nostella. Joka tapauksessa, niin paljon kuin Lulua rakastankin, on kiva saada vaihtelua. Kätevää, että koko poikaystävän perhe on kissahullua porukkaa.
Loppuun vielä potretti Kuningatar Lulusta tutkailemassa valtakuntaansa.

12.7.2012

Bangin'!

Leikkelin tuossa hetken mielijohteesta itelleni kesäotsiksen.
Alkoi kyrpimään sivutukka kun sitä sai olla aina tuulisella säällä räpläämässä naamalta pois. Eipä kyrvi enää, harvinaisen vapautunut olo tämän kanssa. Näyttää hiukset paljon pidemmiltäkin tällä lailla, jes! Kesätukkana tämä siis aivan täydellinen ja onnistuin yllättävän hyvin itse räpeltämään tästä kuontalosta sen näköisen, että kehtaa kaupungillakin kulkea. Mites siellä, onko kesätukka kokenut muutosta vai rokkaatteko samaa kampausta kesät talvet?