Sivun näyttöjä yhteensä

19.5.2012

Parvekeparatiisi

Hei  hoi jengo! Pahoittelen kirjoittelutaukoa. Hiljaiselo on johtunut yksinkertaisesti siitä, että työttömälläkin voi olla kiireitä ja juuri niitä tällä viikolla on riittänyt. Ollaan laitettu partsi kesäkuntoon ja nyt sitä sietää jopa esitellä. Olkoon tämä siis kaikille kavereille kutsuksi: saa tulla visiteeraamaan meidän kesäkeidasta. Koska kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa ja kymmenen sellaista siis, noh, kymmenentuhannen sanasen verran esittelen nyt tätä ihmettä jota parvekkeeksi kutsutaan imaagioiden keinoin.

Parvekkeen oleskeluosio. Seinää koristaa upea 70-luvulta peräisin oleva pussilakanani ja lähes kaikki kalusteet on joko dyykattuja tai edelliseltä asukkaalta jääneitä. Pöydän välitasolla komeilee salaattimix ja ylätasolla punalehti sekä pieni värinokkonen.
Vastakkainen pääty näyttää vielä hiukan paljaalta, mutta hylly tulee olemaan notkollaan kaikenmoista kasvia ja tuo sininen vati siirtyy pylvään viereen nurkkaan, kunhan siinä kasvava pinkki kukkaseos alkaa olla kukassa.
Ylhäinen mehikasvi jonka ruukkua ympäröi minun omin pikku kätösin keräämät kivet
Yksi niistä monista erilaisista värinokkosista jotka kesäkeidasta koristaa
Vahtipöllö päivystää pöydän nurkassa punalehden varjossa. Pitäähän nyt jokaisessa itseään kunnioittavassa puutarhassa joku koristepatsas olla.
Tomaattirivistö, jossa kai kolmea-neljää eri lajiketta. Hylly on koottu lekaharkoista ja yllätys yllätys dyykatusta laudasta.
Dinosauruskasvi kohtaa suomalaisen luonnon, toisilleen seuraa pitävät kuulilja ja lähimetsästä haettu kuusi
Varmaan arvaatte kumman istutuksia nämä on? Noista ruipeloista pitäisi kasvaa kaunis vaaleanpunainen kesäkukkalajitelma, mutta epäilen josko edes yksi noista saa kukkaa aikaan, yhyy.
Kasvikierroksemme päättää suurin ilon ja ylpeyden aiheeni: Sugar Baby eli vesimeloni. Fantasioin päivin öin siitä hetkestä kun ensimmäinen pallura on valmis kerättäväksi ja tuon jumalaisen hedelmän tahmea mehu valuu leukaani pitkin kohti rin...krhm...no, you get the picture.
Olenko koskaan muistanut mainita, että Rippa on tosiaan puutarhuri? Ette varmaan ollenkaan arvanneet. Mulle nämä kasvimaailman hommat on vielä vähän mystisiä, mutta kyllä noiden kullannuppujen kasvun seuraaminen on ollut aivan uskomaton kokemus. Siis että MINÄ olen oikeasti saanut aikaan jotain elävää ja jopa onnistunut pitämään sen (suurimman osan aikaa) myös hengissä. Toiset hankkii lapsia, me istutellaan kasveja. Paljon hyödyllisempää maailman kannalta vieläpä jälkimmäinen jos minulta kysytään. Ja vaikkei kysyttäisikään niin kerron mielipiteeni silti :D Nyt ne sormet multiin ja vehreyttä luomaan.

Tähän loppuun koen tarvetta vielä vähän keulia sillä, miten kauniissa ympäristössä me asutaan. Melkein harmittaa, että Hämeenlinna on muuten niin  nuiva pikkukylä, ettei tänne huvita vuosikausiksi jäädä mätänemään. Näkymä parvekkeelta olkaa hyvä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti