Sivun näyttöjä yhteensä

29.12.2012

Olen Universumi

Jippijaijei ja joulukankut pöytään!
Keskitalven juhla, vuoden toinen kohokohta Euroviisujen ohella, meni mutta lahjat jäi. Sekä kasa kuvia. Vaikka olenkin överimaterialisti ja tavaranhamstraaja, paras lahja tänä vuonna ei ollutkaan mikään fyysinen lahja, vaan elämys. Äiti ja avomiehensä Jukka tarjosi meille hemmotteluviikonlopun joka sisälsi yöpymisen hotellissa, Vesa-Matti Loirin joulukonsertin Verkatehtaalla sekä illallisen Piparkakkutalossa. Vesku oli ihana, niinkuin arvata saattaa ja meikäläisellä kihosi kyyneleet silmiin heti Lapin kesän ensisoinnuilla. Sovitukset oli paikoittain todella Pink Floydia, progahtavia ja eteerisiä. Ainoa miinus tulee siitä, ettei konsertissa kuultu henkilökohtaista joulusuosikkiani Tonttua. Lähdettiin tosin vähän etuajassa, että ehdittiin syömään.

 Jos olet käynyt Hämeenlinnassa, mutta et kaupungin legendaarisimmassa ravintolassa olet tehnyt suuren virheen. Piparkakkutalo on rakennettu vuonna 1906 kauppias Anders Skogsterin kodiksi. Samalla paikalla sijaitsi aikaisemmin taiteilija Albert Edelfeltin lapsuudenkoti, siksipä Piparitalossa onkin myös baari nimeltä Albertin kellari. Sekä ravintola että baari ovat tutustumisen arvoisia kohteita. Mukaan kannattaa varata suht hyvin massia suuntaapa kumpaan tahansa, sillä kyseessä ei ole kovin edukkaat illanviettopaikat. Ympäristö tosin kompensoi hintavahkoja ruokia ja juomia ja henkilökunta on todella ystävällistä. Olenkin sitä mieltä, että ravintolassa ei makseta ainoastaan ruuasta vaan myös palvelusta ja tunnelmasta.

Söin itse karitsanpotkaa paahdetuilla juureksilla ja punaviinikastikkeella. Liha irtosi luusta kun vähän haarukalla koski niinkuin pitääkin, ja oli suussasulavampaa kuin mikään muu liha mitä olen eläissäni syönyt. Siis oikeasti, parempaa saa hakea ja minä sentään olen melko kokenut lihansyöjä. Punaviinikastike oli ehkä hieman liian makeaa, mutta annos kyllä lunasti hintansa (20 e) täysin. Myös äiti ja Jukka nautiskelivat potkaa, mutta Rippa erilaisena nuorena tilasi maksapihvin joka kuulemma sekin oli parasta maksaa mitä hän oli ikinä maistanut. Itse en ole koskaan oppinut tykkäämään maksasta missään muodossa, mutta jos nyt pakotettaisiin syömään maksaa niin kyllä sen yhden maistamani suupalan perusteella tuon valitsisin. Hopi hopi siis Hämliin ja Piparitaloon herkkujen ääreen.
Kamerapuhelinlaatua, pahoittelen
Voisin kehua tulevan aviomieheni (?) loistavaa vaatemakua. Pyysin, tai ehkä paremminkin kinusin, joululahjaksi Seppälän nallehaalaria, vaaleanpunaisena. Saatoin vähän uhkailla erolla ja joulun pilaamisella jos ei tuota tuotetta yhdestä paketista paljastuisi. No, mies oli jo ennen joulua paniikissa, koska rahaa ei tullut silloin kun piti ja kun sitä vihdoin tuli oli tuo unelmien vaatekappale loppu kaikkialta. Onneksi. Lohdutukseksi hän oli nääs ostanut mustan velourhaalarin kultaisilla yksityiskohdilla. Äärimmäisen tyylikästä, jos tuota sanaa voi one pieceihin liittää, minusta voi mutta mulla onkin aika erikoinen käsitys tyylikkyydestä. Koskapa tuossa haalarissa on kokonaan suljettava vetoketju, siis sellainen että myös hupun saa suljettua, leikin ruumispussia enemmän tai vähemmän koko aaton. Helvetin hyvä idea kun tapaat kälysi uuden poikaystävän ensimmäistä kertaa.
MC Bodybag

 Mua hirvitti kun astuin vaa'alle Tapaninpäivänä. Sen sijaan, että olisin onnistunut laihduttamaan edes puoli kiloa olin lihonut kaksi. Nyt vituttaa. Onneksi tammikuussa on rahat niin vähissä että dieetti on edessä pakostakin. Nyt kun joululahjojen top 2 on käsitelty on aika numero kolmosen. Sen, tai ne, olin ostanut itse itselleni. Tilasin nimittäin maailman siisteimmän paidan ja maailman siisteimmät leggingsit.
Paita Threadless.com (printin nimi Mr. Mitten's Big Adventure), leggingsit ebay

Ei hitto, nyt lähti laihdutuskuuri. On ihan siistiä pukeutua universumiksi, mutta ei olla sen kokoinen.

14.12.2012

Ilmoitusasiaa

Tulin vain ilmoittamaan, että seuraava kunnollinen päivitys tulee varmaan joulun jälkeen. Vaikka tässä nyt onkin tapahtunut vaikka vallan mitä, niin en nyt saa kerättyä jaksamista tahi inspiraatiota kuvailla/ purkaa kuvia/ kirjoittaa mitään kovin kiinnostavaa. Hyvät joulut ja tässä teille vielä vähän joulumieltä:

Lähde: google.com

10.11.2012

Kusipää


Onko bloggaajalla noussut pissi kuuppaan vai onko tälle yllättävälle pigmenttimuutokselle jokin muu selitys? Se selviää ensi viikolla eri lepakkoaikaan mutta samalla lepakkokanavalla!

8.11.2012

Death Is a Drag Queen

Juhlin tänä vuonna Halloweenia oikein urakalla, niin urakalla että muistikuvat ovat paikoitellen aika hataria ja tuloksena oli yksi elämäni hirveimmistä kankkusista. Sen muistan, että leikin Karjalan mummoa (kts. Pulkkinen) ja soitin Mascaraa. Naamiaisissa. Täynnä metalli-ihmisiä. Mahtavaa. Jospa kuitenkin aloitetaan alusta.
Hattu Tiimari/Ripset Kicks/Rannekoru H&M/Sormus Pilailupuoti
Huomatkaa kerrankin yhtenäisen kokoiset kuvat, hyvä minä. Tarkotus oli siis esittää Kuolemaa, mutta tulos oli ehkä lähempänä Divinea. Ompelin tuota pukua kolme päivää KÄSIN. Tuhosin siihen yhden pitkän puuvillahameen ja sormenpääni. Pippalot oli Ripan veljen järkkäämät ja meininki oli vallan mainio. Mukavia ihmisiä, hyvää panostusta teemaan, hyvää safkaa (vaikka itse keskityinkin lähinnä juomapuoleen, kröhöm...). Ainoa pettymys kinkereitä koskien tapahtui perjantaina. Olin tilannut Jeans.fi:stä valmiiksi Minnan luo Lahteen ripset ja hiuslisäkkeitä naamiaispukua varten jo edellisen viikon torstaina. Tottakai oletin, että ne ehtii seuraavan viikon perjantaihin mennessä perille, luvattu toimitusaika kun on 2-5 arkipäivää. No, sainkin jo keskiviikkona s-postilla tiedon tilausken lähettämisestä, mutta ilmeisesti Postissa on jo joulutöpeksijöitä extraamassa, koska paketti saapui perille vasta toissapäivänä. Hetken kävi kauniisti sanottuna vituttamaan, mutta onneksi olen luova ihminen ja tällä kertaa jopa rahoissani, joten Tiimari, Kicks ja kuumaliimapyssy pelastivat naisen hädässä.
GhettoBane Timo. Juu, nuo on minun pikkuhousut joihin on liimattu paristojen laturi. Sitä kuuluisaa luovuutta...
Sanoinko jo, että tunnelmaan oli panostettu?
Oon ollut aika romuna koko viikon, aloitin nimittäin maanantaina työharjoittelun. Mut voi bongata jokainen arkipäivä kuusi tuntia päivässä Hämeenlinnan Kirja&Ideasta sekä naapurin LahjaBasaarista. Olen se hidas kassa joka ei tiedä mistään mitään.
 En ole 1½ vuoteen ollut minkään sortin töissä saatika tekemisissä muiden ihmisten kuin oman ja Ripan perheen jäsenten kanssa, joten ensimmäinen päivä oli aikamoinen kulttuurishokki, eikä vähiten siksi että olen kaikkia muita työntekijöitä ainakin kymmenen vuotta nuorempi. Kyseessä on myös mun ensimmäinen oikea kassatyö. Ekan päivän olin täysin hukassa kassan kanssa, joten tekeminen painottui lähinnä hinnoitteluun kirjakaupan puolella. Toisena päivänä jouduin opettelemaan uuden kassan kun menin lahjatavaraliikkeen puolelle ja olin taas aivan kujalla. Siellä olen nyt kuitenkin ollut enemmän ja handlaankin ne hommat vähän paremmin kuin kirjojen myynnin, kun alan jo tietää tavaroiden paikkoja. Alan tosin edelleen hikoilla kuin lapsenraiskaaja ratsiassa joka kerta kun asiakkaita ehtii kertyä jonoon enemmän kuin yksi... Mutta ei hätä ole tämän näköinen: tänään sain peräti ihan itse laittaa ja somistaa mieleisekseni kokonaisen hyllykön! Ja sain kehuja mun visuaalisesta silmästä, aivan mahtavaa (kiitos Pirjo eli Sirpa, oli varmaan työurani ensimmäisiä kehuja hyvin tehdystä työstä hehe).
 On aika hyvä fiilis kun huomenna pääsee rankan viikon jälkeen saunaan ja lilluttamaan jalkoja lämpimässä vedessä. Huomaa, etten ole kovin tottunut seisomatyöhön. Pitäis varmaan hankkia jotkut terveyssandaalit?

27.10.2012

Tonni täynnä!

On aika juhlan, meni nimittäin tuhannen katsomiskerran raja rikki tässä minun ajatuksieni Tonavassa! Kiva kun teitä kinostelee mun höpinät, kiitos. Iloisen tapauksen kunniaksi pyydän teitä, lukijat armaat, paljastamaan itsenne. Ei tarvitse mennä torille heiluttamaan helikopteria, vaan kommentoikaa ja kertokaa mitä kautta löysitte tämän blogin, keitä olette ja/tai mitä tykkäätte tästä tuotoksesta. Pidetään homma epäaitona ja poissa kaduilta jatkossakin, tsau!
kuva: http://www.dailywaffle.co.uk
Hei ja vielä semmonen juttu, että lisätkää ittenne mun lukijoiksi tossa sivupalkissa olevan napikan avulla taikka Bloglovinissa, jotta voin vähän konkreettisemmin olla perillä siitä käykö täällä muutkin kun mun äiti ja sisko :D

26.10.2012

ENSILUMI WOOP WOOP!!

VUODEN KOHOKOHTA ON TÄÄLLÄ (tai ainakin yksi niistä)!! Olin kerrankin reipas tyttö ja heräsin jo vähän kasin jälkeen. Oli varmaan joku kohtalo, koska mitä rähmäiset silmäni näkevätkään kun ikkunasta ulos vilkaisen? Maa on valkoinen! Jee! Toivottavasti nyt ei enää tule mitään hirveää takasyksyä ja pitkiä plussakelejä, vaan tulisi ihan oikea talvi. Tulisipa valkea joulu!
Sain haastattelun työharjoitteluun maanantaille. Saatan päästä iloiseksi asiakaspalvelijaksi kirjakauppaan, mikä ei kuulosta yhtään hassummalta. Työkkärin papereissa jopa sanottiin, että mahdollisuus saattaisi olla jopa palkalliseen jatkoon, mutta en uskalla siitä vielä alkaa riemuitsemaan. Kun nyt saisi edes sen harjoittelupaikan ensin... Olen kyllä suht luottavaisin mielin tämän suhteen, osasin jopa ilmaista itseäni suhteellisen selkeästi soittaessani minut mahdollisesti töihin ottavalle ihmiselle mikä on jo aika hyvin. T. nimim. Puhelinkammo.
Yksi asia mikä pistää vähän riepomaan on se, että mulle on nyt sellaset 1½ vuotta toitotettu vähän joka suunnalta, että menisit töihin tai hankkisit harjottelupaikan että olis sullakin jotain tekemistä. Nyt kun sitten näyttää lupaavalta niin ollaanko sitä varauksetta ilosia mun puolesta? No ei tietenkään. "Saaksä siitä palkkaa?" "Nouseeko sun tulotaso mitenkään?" MITÄ HELVETTIÄ JENGI? Oisitte nyt vaan ilosia että mäkin saatan vihdoin, pitkän tauon jälkeen päästä työelämään kiinni edes jotenkin. Itseäni ei enää juuri paskan vertaa kiinnosta saako siitä rahaa, kunhan olisi muutakin tekemistä kuin maata kotona ja nörttäillä päivät pitkät. Sitä paitsi, edelleen, jos tuon paikan saan niin on edes MAHDOLLISUUS että voisin saada siitä palkkaakin jossain vaiheessa. Ja joo, olen kyllä tietoinen, että yritykset usein käyttää harjottelijoita vaan ilmaisena työvoimana ilman aikeitakaan myöhemmästä palkkaamisesta, mutta aivan sama. Olen käytettävissä. En mä aio tässä kaupungissa kuitenkaan enää puolta vuotta kauempaa mädäntyä anyway.
Nyt pidän kuitenkin mielen korkealla kaikista Negative Nancyistä huolimatta. Ensi keskiviikkona lähdetään Lahteen pidennetylle viikonlopulle koska Halloween. Olen tuossa korjaillut yhtä vanhaa samettimekkoa jonka löysin kangasvarastostani. On vissiin joku äidin vanha retale. Tosin aiemmin siinä on tainnut olla hihatkin. Saa nähdä, millaisen Kuolema-mekon siitä saan aikaan. Tilasin jopa punaiset sulkaripset ja pari valkoista klipsipidennystä Lahden kaukukinkereitä varten. Huomaako, että olen vähän teemabilefanaatikko?

14.10.2012

Viikon kohokohdat kuvin

Tapahtumarikas viikko, annan kuvien puhua.
Tiistaina otin muutaman lonkeron ja laittauduin nätiksi. Kuten kuvasta näkyy olen taas leikellyt lettiäni.
Uusi mekko osoittautui erittäin mukavaksi ja hauskaksi pukineeksi. Don't mind the paskainen peili.
Perjantaina juhlittiin Lidlin juustoviikon alkamista tekemällä neljän juuston pizzoja, tervetuloa sydän- ja verisuonitaudit!
Lauantaina oli vuorossa retki Kalastuspuiston grillipaikalle...
...missä kuvattiin kummituksia...
...tanssittiin nuotion ympärillä...
...otettiin taidekuvia lieskoista...
...ja kipunoista...
...sekä tietysti paistettiin lihaa tuubimuodossa.
Tällä kertaa grilliin päätyi Savuhovin Hovinarri-nakki. Kyseisen firman tuotteet on todettu hyviksi jo aiemmin, mutta tämä oli aiemmin testaamaton nakkeroinen. Saanen sanoa: tästä ei enää suoleen pakattu eläin parane. Mausteina kyseisessä jumalten ruuassa on käytetty sulatejuustoa, tomaattia, basilikaa ja sinapinsiementä. En ole mikään perusmakkaroiden ystävä ja yleensä kun sellaisia erehtyy vetämään ne joutuu upottamaan sinappiin, että maistuisi edes joltain. Siksi tykkäänkin panostaa laatumakkaraan silloin kun sitä syön, tämän kohdalla ei tarvinnut sinappipurkkia edes aukaista. Nam!
Ruuan jälkeen jaksoi vammailla. Huomatkaa upea tuunaus takin helmassa, kukkakankaan tilalla oli aiemmin resori. En tykännyt, että se sai takin pussittamaan niin korjasin sitten asian käyttäen mielikuvitusta.
Kuumimmatkin liekit taintuvat aikanaan hiillokseksi.
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.

7.10.2012

Pullantuoksuinen kummitus

Täällä vieraili eilen kummituksia :S
Todisteena ektoplasmaiset jalanjäljet matossa! Vai olisiko sittenkin vain kyse siitä, ettei allekirjoittanut osaa leipoa aiheuttamatta massiivista sotkua? Jauhotahrat olivat sen arvoisia, kun lopputulos oli parasta koskaan leipomaani pullaa. Torstaina vietettiin Kansallista Korvapuustipäivää, mutta koska mulla ei silloin ollut kardemummaa, piti vahinko ottaa takaisin eilen. Miksi muuten näinkin tärkeää ja merkityksellistä juhlapäivää ei liputetaa saatika merkitä kalentereihin? Kaiken maailman uskonpuhdistuksen muistopäivät (Pakanoiden surun päivä, niinkuin meidän kalenterissa siinä kohtaa lukee :D) kyllä löytyy joka läpyskästä. Ensi vuodelle olen suunnitellut tekeväni oman kalenterin jossa on merkittynä kaikki tärkeät juhlapäivät korvapuustipäivästä haiviikkoon.
Takaisin asiaan, eli pullaan. Tämän näköisiä asioita uunista pullahti pihalle:
Pituutta kauniilla pullalapsella oli 36 cm ja leveyttä n. 17 cm. Potra pitko!
Alempi kuva antaa vähän perspektiiviä siihen, minkä kokoisia korvapuusteja tässä taloudessa leivotaan. Pitkosta meni jo puolet ja yhdeksästä korvapuustista jäljellä taitaa olla yksi. Puolustukseksi pitää sanoa, että Minna, Ripan sisko, vei mukanaan kolme pulleroa. Ei toki muuta sitä faktaa, että söin pullaa aamiaiseksi... Loppuun Kilu haluaa vielä sanoa moi!

2.10.2012

Törkeetä, ihanaa ja törkeen ihanaa

Oon löytänyt taas kaikkea hienoa. Päätin tänään että ostan tästä lähin sukkani lasten osastolta, t.nimim. koko 35 ja kaikkea söpöä. Ekat kaksi asiaa on tottakai Hämeentien Kirppikseltä, yhteensä jälleen kerran hurjat 3 €. Tuolle papukaijamekolle olis tarkotus tehä sen verran muokkausta, että avarran kaula-aukkoa ja lyhennän vähän helmaa. Voisin myös nähdä täydentäväni lookin jollain kivalla vyöllä. Mulla on tuolla muitakin tuunauskohteita, joista kirjottelen lisää kunhan saan tarvittavat välineet aka. ompelukoneen ja pyramidiniittejä jostain hankittua. Toisin sanoen tuunauspostia on tulossa ehkä ensi kuun puolella, tämän kuun budjetista moisiin harrastuksiin ei varmaan enää liikene pennilöisiä.
Siinä on papukaija jos toinenkin (Damella paitamekko)
Aikakapselista päivää! (Peltric tikkiaamutakki)

Kyllä, bloggaan sukista. Kattokaa nyt niitä! Ne on aivan ylisöpöt. Löytyy Vapaavalinnasta.

Meillä on ollut kissarintamalla aika tuulista tänä kesänä. Ripan siskon pikkuinen Riku-vauva oli kylässä kuukauden, siihen ehti jo tottua. Nyt Rikimon vaihtui kuitenkin isoveljeensä Kiluun, joka kummittelee sängyn alla ainakin pari viikkoa. Killa K on sliikin pikku Riksterin jälkeen aika hullu kokemus, kyseessä on nimittäin pitkäkarvainen elävä karvahattu, jonka varpaiden välit on niin täynnä karvaa ettei siitä lähde mitään ääntä kun se haahuilee pitkin kämppää. Heräät yöllä ja huomaat, että se hyppii painottomana pitkin yöpöytiä.

Out with the young...
...in with the muthafuckin' bogeyman
Siellä väijyy pahaa aavistamatonta uhria ja sopivan tilaisuuden tullen ryömii kolostaan murhaamaan PÖRRÖISYYDELLÄ JA SÖPÖYDELLÄ!



21.9.2012

Syksy saapuu, vanha kama himottaa

Hei sun heiluvilles! On tullut taas taukoa pidettyä. Syytän siitä Fullsteamin verkkokauppaa, jolla kesti kolme viikkoa toimittaa yksi pirun kangaskassi, eikä mulla ole ollut juuri mitään blogattavaa tässä odotellessa. Äh, ketä mä huijaan? LAISKOTTI! Haahhahaa!

Ripan sisko oli taas käymässä Lahdesta viime viikonloppuna. Hän vei meidät Hämeentien kirpputorille, josta olin ollut autuaan tietämätön koko tämän ajan mitä olen Hämeenlinnassa asunut. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, niin kuin sanotaan, sillä tämä tapaus oli varmasti paras kirppari jossa olen koskaan asioinut. Yleensä kirppistely pistää vähän masentamaan, koska ihmisiltä on viime vuosina tuntunut katoavan kirppiksellä myymisen perusperiaatteet: myydään sitä tavaraa halvalla. Kaikissa kirppareissa on ollut tähän asti joko liian kallista tai liian huonokuntoista, surullisen usein myös sekä kallista että huonokuntoista. Hämeentien kirppiksellä tätä ongelmaa ei ole, koska kyse on enemmänkin vintagekaupasta kuin perus kirpputorista. Tavaraa on arviolta 40-90-luvuilta ja ihan ryöstöhintaan. Sekosin, eikä se käynyt edes pahasti kukkarolle, kassillinen aarteita lähti nimittäin mukaan 8 eurolla. Taivas!
"Jörn Donner rakastaa eniten itseään"! MeNaisia vuodelta -68 ja yksi vuoden -81 Jaana, peräti 50 c/kpl
Rakastan vanhoja lehtiä koska mainokset. Pitää ostaa kontaktimuovia ja vuorata kylppäri vanhoilla kosmetiikkamainoksilla. Suurinta riemua onnistuttiin repimään Jaanan suuresta lettukilpailusta, har har!
Sininen nahkalaukku, kunto täydellinen. Ei mitään käsitystä valmistusvuodesta mutta aika kasariltahan tuo vaikuttaa.
Jos tiedätte tästä firmasta jotain niin kertokaa mullekin kthnxbye
Lumberjack-flanu, hurjat 80 c. Taustalla Enterprise.
Otin tämän syksyn projektiksi täyttää vaatekaappini flanuilla, koska mikään ei lämmitä syksyiltana paremmin kuin pehmoinen flanellipaita. Sitä paitsi onhan flanu ajaton klassikko! 

Sitten siihen kassiin mitä jouduin odottelemaan niin kauan, että siihen meni meikäläisen ikä ja terveys. Palasin teini-ikään joitain viikkoja sitten kuunnellessani Lapkon uutta levyä. Edellinen A New Bohemiakin oli vielä kuuntelematta, mutta tuli sekin siinä samassa syssyssä sitten tsekattua. Rakastuin uudelleen kyseiseen rytmiorkesteriin. Sopivasti olikin edellinen kangaskassini jo viimeisten hetkiensä äärellä, joten tilasin Lapkon Young Desire-kassin, samanlaisen jota kanniskelin olallani ollessani nuori ja viriili Kalliossa. Oi niitä aikoja. Nyt olen vanha, lössähtänyt ja laiska Hämeenlinnassa.
Paras kangaskassi on sellainen, jossa on pitkät hihnat.
Taitaa olla aika vetäytyä köökin puolelle. Ai mistä sen tietää? No vaikka siitä, että Rippa piirsi juuri otsaan hakaristiin ja hokee olevansa hindu. Voisi olla myös aika korkata.

26.8.2012

Kesätukan evoluutio aka kekseliäisyyden riemujuhlaa

Jauhan nyt taas vähän hiuksista kun en oikein muutakaan keksi. En ole koskaan tajunnut tyyppejä, jotka itkee kun kampaaja leikkaa tukasta pari senttiä liikaa. Ihan kuin se nyt olisi joku maailmanloppu! Hiukset kasvaa hurjaa vauhtia. Myöskin epäonnistuneiden mallinvaihdosten perään haikailu menee multa ohi, luulisi että samanmallinen tukka vuosi toisensa perään alkaisi ketä tahansa kyrpiä. Suosittelen kokeilemaan rohkeasti, ei ne epäonnistuneimmatkaan muodissa olevat tukkahärpäkkeet maailmaa kaada, viimeistään vuoden päästä se hiirenhäntä-otsatukkayhdistelmä on vain huvittava muisto.

Tänä kesänä on tullut vaihdettua tukkatyyliä useammin kuin monet ukkopuoliset vaihtaa kalsonkeja. Olen nähkääs helposti kyllästyvää tyyppiä, minkä lisäksi imen itteeni vaikutteita vähän joka suunnalta ja heittäydyn tosi helposti esim. mainonnan uhriksi: jollain ihanalla vosulla telkkarissa on pinkkiviherkellertävä ja tosi rikotusti leikattu polkka -> menen pari siideriä päässä nyrhimään omaa lettiä kylppärin liian korkealla olevan peilin avulla -> lopputulos: joka puolelta eripituinen hirvitys, jonka takia on pakko kulkea kaksi viikkoa hattu päässä.

Vaihe 1: Punainen sivusiili
Oli ihan kiva sen kuukauden verran kun tuo väri päässä kesti hyvänä, sitten kyllästyin toispuoleiseen tukkapehkoon ja janosin muutosta jonka tarjosi

vaihe 2: Epämääräisen värinen otsis
Tää oli ihan jees, mutta jotain puuttu. Siispä seurasi

Vaihe 3: Mustaa, mustaa
Ihana, aivan lovely suorastaan ai että. Tykkäsin tästä kauheesti. Otsis kehysti kasvoja nätisti ja tukka näytti pitkältä ja paksulta, oli kiva leikkiä intiaanityttöä. Värjäsin tällä kertaa Vapaavalinnasta n. 4 €:lla löytyneellä Cameleolla, sävyllä 1.0 Black. Kaikesta netissä tapahtuneestä bashingistä huolimatta tuo oli mielestäni ihan pätevä tökötti: ei päästänyt värjäämisen jälkeen väriä ainakaan kuivana ja on vielä näin kuukauden päästäkin ihan hyvin säilyneen näköinen. Lisäksi sekä mustan että mustanruskean värin paketissa oli luottamusta herättävä "Low ammonia"-lätkä. Aion hakea seuraavana tukipäivänä lisää tätä mössöä.

Olin tyytyväinen karvoihini, kunnes tapahtui kohtalokas virhe. Olin juonut pari siideriä ja erehdyin selaamaan  Jack The Materialistin hiuspostausta ja tottakai innostuin sitten käyttelemään saksia vähän turhan vapautuneesti. Motoristen skilssien heikenneen tilan johdosta tuloksena oli jossain määrin Spinal Tap-henkinen, juurikin se joka puolelta eripituinen mulletti aka takatukka aka niskapiiska, josta ei sen hirveyden vuoksi ole edes säädyllistä kuvamateriaalia. Sanotaan nyt vaan, että en pitänyt tukkaa auki julkisesti kovin montaa kertaa sen pariviikkoisen aikana kun tuota hirvitystä jaksoin peilistä tuijotella ja kauhistella.

Tämän viikon tiistaina mitta tuli täyteen kesken Hotel Hellin tuijottamisen ja poistuin kaikessa hiljaisuudessa saniteettitiloihin tarkastelemaan kuontaloani joka suunnasta ja punnitsemaan vaihtoehtoja. Suunnilleen kymmenen minuuttia myöhemmin huolestunut avomieheni tuli tarkastamaan mikä maksaa ja löysi minut parikymmensenttisten hiustupsujen keskeltä sakset kädessä ja raivoisa palo silmissä leimuten. Kysyessään mitä ihmettä tapahtuu hän sai vastaukseksi yksinkertaisen vastauksen: "VEDIN TUKAN PERKELEESEEN!"

Vaihe 5: Ranskalaishenkinen polkkatukka
Tästä tykkään paljon. Maailman helpoin laittaa, ei tarvitse edes harjata, riittää kun kuivana vähä suhauttaa lakkaa. Tunnen myös ilman niskavilloissani ensimmäistä kertaa ties kuinka moneen vuoteen, siis ensimmäistä kertaa sen jälkeen kun viimeksi kävin kampaajalla har har!

10.8.2012

Käsi sydämellä

Teen nyt julkisen lupauksen, etten voi myöhemmin täysin kevein perustein pyörtää sitä. Lupaan keventää painoani, tavoitteena 58 kg sanotaan vaikka ensi helmikuuhun mennessä. Puoli vuotta luulis olevan ihan kelpo aika laihduttaa kymmenisen kiloa. Koen tarpeelliseksi tämän tavoitteen kirjaamisen tänne, koska otin jo viime viikon perjantaina tavoitteeksi laihduttaa tällä viikolla kaksi kiloa. Yllättäen en tietenkään tehnyt oikeastaan elettäkään tavoitteen saavuttamiseksi.

Tiettäväksi tehtäköön, etten mä ole eläissäni harrastanut mitään liikuntaa joten tämä tulee olemaan mulle oikeasti aika vaikeaa. Sain tuossa joitain kuukausia sitten Ripan siskolta lainaan stepperin jolla jaksoin polkea suunnilleen kuukauden joka päivä, mutta sen jälkeen se on pölyttynyt nurkassa käyttämätttömänä. Jotenkin se polkeminen tuntuu niin turhauttavalta, tarvitsen enemmän virikkeitä. Jotain mikä on hauskaa mutta samalla tehokasta. Nyt pyydänkin, rakkaat lukijat, antakaa mulle vinkkejä ilmaisista liikuntamuodoista jotka täyttää nämä ehdot. Kiitos ja kuittaus.

30.7.2012

Onni on atooppinen iho

Seuraa sairashistoriasta avautumista.

Mä olen aika sairas tyyppi. Mulla on astma, atooppinen ekseema ja tuhatmiljoonaa allergiaa. Viime aikoina tuo atopia on alkanut taas nostella rumaa päätään (ota tämä kirjaimellisesti). Joka paikkaan sattuu, kutiaa ja iho punoittaa kuin ihastuneen teinitytön posket. Kaikkein ihaninta tilanteessa on toki se, että rahat on finaalissa juuri samaan aikaan kortisonivoiteen kanssa, joten eipä ole ennen keskiviikkoa ja Kelan lahjoitusta mitään helpotusta tiedossa.

Ihottuma ja helle on tosi kiva yhdistelmä, tiesittekös sitä? Mikä siitä tekee niin ihanaa on olla allerginen omalle hielleen. Tämä on aika yleistä meidän ihovammaisten keskuudessa. Toinen huippumuksa juttu on se, että ekseemaiho menettää ikään kuin kykynsä säännellä kehon lämpötilaa. Ei riitä, että ulko- ja sisälämpötila lähentelee kolmeakymmentä ja ilmankosteus sataa, ei suinkaan. Ihon täytyy vielä vittuilla siihen päälle aiheuttamalla tuplasti kuumemman olotilan, eikä valitettavasti sillä hyvällä tavalla.

Olisi ihan kiva osata ennakoida näitä ihottumajaksoja. Tällä kertaa olen tosin aika varma syyllisestä. Sen nimi on Pepe ja se on iso, musta ja hilseilee ympäriinsä. Muuten kiva kissa, mutta en jää viimeisestä ominaisuudesta johtuen juuri kaipaamaan. Onneksi Lidl on olemassa. Jälleen kerran halpatuote osoittautuu paremmaksi kuin mitkään apteekin litkut. Vuosikausia olen tuhlannut omaisuuksia apteekkien perusvoiteisiin kun olisin voinut ostaa murto-osalla niiden hinnoista yhtä hyvää ellei parempaa tököttiä tuolta Saksan lahjasta maailmalle. Vertailun vuoksi: 400 g puteli Aqualan L:ää maksaa Yliopiston apteekissa 15,90 € kun Cien Sensitive bodylotion hajustamaton maksaa Lidlissä sen n. 2,5 €.Vaikutus on molemmissa täysin sama. Fellow atoopikoille suosittelen siis piipahtamista Lidliin.
Etsi tätä putelia

Päätän saarnan kehottamalla terveitä nauttimaan terveydestään ja olemaan siitä kiitollisia ja sairaita ottamaan ilon irti hyvistä ajoista. Piis aut!

20.7.2012

Ikäkriisi...NOT!

Huomenna täytän vuosia. Taas? Justiinsahan mä täytin 23! Ihme kyllä ikäkriisiä ei tänä vuonna ole näkynyt. No joo, ne perus "en oo vieläkään saanu mitään aikaan"-kelat toki pyörii mielessä joka vuosi vanhetessa, mutta ei nekään oikein enää jaksa mun kiveksiä pahemmin raapia. Tänä vuonna olen jopa saamassa lahjoja ja kakun! Ripan sisko on luvannut tehdä mulle mustikka-valkosuklaajuustokakun mitä odotan kuola suunpielistä Bowie-paidalle valuen kuin Vantaanjoki sateisena päivänä. 

Oma sisko sen sijaan väläytteli, että toisi mulle ensi torstaina lahjaksi pienen pörröisen palleron. Kissavauvakuume on riivannut hulluilla leveleillä jo kuukausikaupalla joten tämä vihjailu aiheutti minussa marsumaisia ääniä jotka puhelinlinjoja pitkin varmaan vahingoittivat rakkaan siskoni kuuloelimiä semi vakavasti. Sori Mira. Vaikkei sieltä Helsingin päästä mulle karvaista kaveria kiikutettaisikaan, niin ollaan sellaisen hankkimisesta joka tapauksessa Ripan kanssa kovasti juteltu viime aikoina. Mummo kaipaisi hieman nuorta verta omalle reviirilleen haastamaan vanhuksen valtaistuinta, ettei pääse aivan tyystin vanhoina päivinään löysistymään. Sitä paitsi haluan pennun jonka voin kouluttaa salonkikelpoiseksi sylikissaksi, mummoa en uskalla edes nostaa syliin kun itsetietoinen rouva kynsii käsivarret viiruille ja silmät kuopistaan jos joku vähemmän kissojen nosteluun tottunut yrittää harjoitella syliinottotekniikoita kunnianarvoisella rouvalla. 

MUTTA! Tähän tulee huomenna muutos! Minna tuo kissavaihtoon Ripan veljen vanhan Pertsa-vaarin, joka on aivan mahdottoman leppoisa tapaus. Olen vasta kerran-pari päässyt tämän upean hepun tavannut, mutta jo nyt rakastunut. Siinä missä Lulu on hankala saada valjaisiin, viihtyy yksin eikä tykkää syliinottamisesta Pepe rakastaa ulkona vaeltelua ja antaa retuuttaa itseään vähän miten sattuu. Tosin Iso-Pepe on niin painava että tuskin tällainen kääpiö jaksaa sitä pahemmin nostella. Joka tapauksessa, niin paljon kuin Lulua rakastankin, on kiva saada vaihtelua. Kätevää, että koko poikaystävän perhe on kissahullua porukkaa.
Loppuun vielä potretti Kuningatar Lulusta tutkailemassa valtakuntaansa.

12.7.2012

Bangin'!

Leikkelin tuossa hetken mielijohteesta itelleni kesäotsiksen.
Alkoi kyrpimään sivutukka kun sitä sai olla aina tuulisella säällä räpläämässä naamalta pois. Eipä kyrvi enää, harvinaisen vapautunut olo tämän kanssa. Näyttää hiukset paljon pidemmiltäkin tällä lailla, jes! Kesätukkana tämä siis aivan täydellinen ja onnistuin yllättävän hyvin itse räpeltämään tästä kuontalosta sen näköisen, että kehtaa kaupungillakin kulkea. Mites siellä, onko kesätukka kokenut muutosta vai rokkaatteko samaa kampausta kesät talvet?

29.6.2012

Materiaa, ihanaa materiaa

Juhannus tuli ja meni mutta yllätys! En lähdekään jauhamaan siitä kovin pitkää selvitystä. Sanotaan vaikka että Catladyn kanssa oli hauskaa, saunassa käytiin ja yöuinnilla niin kuin asiaan kuuluu ja mies on edelleen juhannuksesta alkaneella radalla.

Sitten tärkeämpiin aiheisiin. Kävin tekemässä yhden yön pikareissun Helsinkiin, taas. Näin pitkästä aikaa ihanaa ystävääni Ainoa (josta en tajunnut tietenkään ottaa kuvaa blogia varten, d'oh!) jota en ole nähnyt yli vuoteen. Harmitti kovasti kun emme ehtineet jutustella taikka hengailla kovin pitkään, oli tytöllä kiire tärkeämpien asioiden pariin. Rakkautta silti, olet aina mun Ainoo! Näin muitakin kauan kadoksissa olevia kavereita, kiitos vaan illasta Jutta (ja Jani) ja majotuksesta Jussille. Yksi näistä kadonneista ystävistä oli Jannu, jonka olen tuntenut lukiosta asti ja rakastan. Tässäpä kuva meistä pitämissäni Friikkibileistä joltain vuodelta nakki ja kirves (NEVÖ FOGET!)

Sori Jannu, ei mulla oo meistä muutakaan kuvaa :D


Käytiin Jannun kanssa Dallapén puistokirppiksellä. Oli hyvä idea, kerrankin olin rahoissani (saatatte varmaan arvata että en ole enää) ja shoppailumoodi oli valmiiksi päällä. Löytyihän sieltä sitten jotain aivan korvaamatonta. Olen etsinyt sadetakkia itselleni jo monen monta vuotta, mutta mitään kivaa ei ole koskaan tullut vastaan. Siksipä olin niin riemuissani kun Jannun silmät osuivat maassa odottavaan kirsikkakuvioituun mustaan reitipituiseen ihanuuteen. Rakkautta suoraan 60-luvulta ja vieläpä suomenruotsalaista laatua. Jos tiedätte tämän valmistajasta AB Tell Bergmarkista muutakin kuin että se on toiminut Kristiinankaupungissa niin otan mielellään infoa vastaan. Myös vinkkejä siihen, mistä voisi saada mustia tai punaisia sadehattuja/vedenkestäviä kalastajahattuja saa laittaa, tahdon täydentää syksyn ennakkosuosikkiasuni.

Kiinnittäkää huomionne ainoastaan takkiin, ignoratkaa vammanaama
Takki ei suinkaan ollut ainoa kirpparilöytö, sillä edellisessä kojussa oli korujaan myymässä Stupidhead Jewelleryn Anni, jolta ostin silityshelmistä tehdyt korvikset sekä kaulakorun. Molemmissa aiheena on Pac Manin kummitukset. Rakkautta ensi silmäyksellä. Tarjolla oli myös ruoka-aiheisia cernit-massasta tehtyjä koruja, mutta nämä vetivät nyt pidemmän korren. Pitää itsekin kokeilla noita kahta materiaalia korujen teossa.



Olen koko kesän mehustellut ajatuksella olkihatusta ja ehdin sellaisen jo tilatakin, mutta malli oli huono, hattu ei pysynyt päässä joten jouduin sen palauttamaan. Helsingissä käydessä vastaan tuli kuitenkin aivan täydellinen pinkki (!!) olkihattu, jonka kävin kirppistelyn jälkeen poistamassa. Näitä ei saa Hämeenlinnasta joten voin bostailla tuntien itseni tosi yksilölliseksi ketjuliikkeen hattu päässä, kerrankin.


Hattu H&M, toppi ja arskat Seppälä, rintsikat Gina Trikot, luonnollinen poseeraus mallin oma
Siinäpä sitä shoppailua sitten olikin taas vähäksi aikaa. Tiedän, että lupasin viimeksi laittaa kuvia kultaisista shortseistani (joihin muuten askartelin mätsäävät salamakorvikset), mutta se nyt saa jäädä taas seuraavaan kertaa. En nimittäin ole vieläkään ottanut niistä kunnollista kuvaa. Loppuun voisin iskeä vähän aiheeseen sopivaa musiikkia. Lämmintä viikonloppua kaikille ja hyviä mahdollisia kirpparilöytöjä!